Taiteilijoiden Arabia

Arabian kaupunginosa on toiminut kasvualustana lukuisille tunnetuille taiteilijoille monilta eri kulttuurinaloilta. Tutustu tällä sivulla muutamaan heistä.

FRIEDL KJELLBERG (1905–1993)

18-vuotias itävaltalainen Friedl Holzer saapui Suomeen vuonna 1924 siskonsa houkuttelemana. Koulutettuna keraamikkona Friedl sai paikan Arabian tehtaan taiteelliselta osastolta, jossa työskenteli ennestään vain kaksi taiteilijaa. Friedl meni naimisiin tehtaan insinöörin Erik Kjellbergin kanssa vuonna 1934. He saivat kaksi poikaa ja asuivat Arabianmäellä punaisessa puutalossa. Pojat Mats ja Seppo viettivät usein koulupäivän jälkeen aikaa taideosastolla kädet savessa.

Arabia laajeni toisen maailmansodan aikana maailman suurimmaksi keramiikkatehtaaksi ja astioita ja saniteettiposliinia vietiin suuria määriä maailmalle. Taiteilijoille tämä ei kuitenkaan tarkoittanut pelkkää sarjatuotantoa, vaan tehtaanjohtaja Carl-Gustaf Herlitz korosti heidän vapauttaan luoda ja kokeilla.

Parhaiten Friedl on tunnettu riisiposliinimetodilla tehdyistä astioista. Muun luovan työn ohella Friedl käytti kymmenen vuotta kehittääkseen toimivinta tapaa riisiposliiniastioiden sarjatuotantoon. Lopulta oikea tekniikka löytyi ja Friedl kokosi yhteen tiimin naisia erityiselle riisiposliiniosastolle. Sarjatuotannossakin riisiposliini oli tehtävä käsin, sillä polttamaton reikäinen massa oli liian hauras koneelliseen työstöön.

Friedl jäi eläkkeelle vuonna 1971 oltuaan 46 vuotta töissä Arabian tehtaalla.

HELJÄ LIUKKO-SUNDSTRÖM (1938–2024)

Vuonna 1959 Heljän perhe luuli hänen matkustaneen Helsinkiin pyrkiäkseen sairaanhoitajakouluun, mutta todellisuudessa hän osallistui Ateneumissa Taideteollisen oppilaitoksen pääsykokeisiin. Hän pääsi sisään keramiikkalinjalle ja valmistui vuonna 1962. Harjoittelupaikka avautui Arabian tehtaan taideteollisuusosastolla, missä tehtiin piensarjoja massatuotantoon, ja vuonna 1967 hänet valittiin arvostetulle taideosastolle.

Heljä työskenteli Arabiassa yli 56 vuotta ja teki valtavan määrän uniikkitaidetta. Hänet tunnetaan parhaiten “keramiikkagrafiikastaan” – ohuille savilaatoille piirretyistä tarinallisista kuvista. Hänen tunnistettava tyylinsä toistuu niin kukkalaatoissa kuin pupumukeissa ja kirjoissakin. Vaikka ilmaisussa on herkkä ja satumainen sävy, hän käsitteli usein vaikeitakin aiheita kuten kuolemaa ja kiusaamista.

Heljä ei kokenut olevansa arkiastioiden suunnittelija, vaan halusi luoda kauniita taide-esineitä, joita jokaisella olisi varaa hankkia. 80-luvulla häntä kuitenkin pyydettiin suunnittelemaan myös astiasto Arabialle, ja näin syntyi Tuuli-astiasto.

2000-luvun alussa, kun taideosastoa oltiin lakkauttamassa, Heljä oli mukana perustamassa Arabian Taideosastoyhdistystä. Hän työskenteli osin työhuoneellaan Arabiassa, osin Humppilan ateljeessaan. Taiteen tekeminen oli Heljälle elämäntapa eikä eläkkeestä ollut puhettakaan. Vielä kaksi päivää ennen kuolemaansa hän oli esiintymässä yleisölle, auton takakontti täynnä savea uutta tilaustyötä varten.

JARI INKINEN (s. 1965)

Jari Inkinen oli ehtinyt opiskella sisustusarkkitehtuuria Taideteollisen korkeakoulun Vallilan toimipisteellä puoli vuotta, kun laitos muutti Arabiaan 1980-luvun puolivälissä. Heti opintojensa alussa hän tapasi nykyisen vaimonsa ja yhtiökumppaninsa Hanna Gullsténin.

Arabiassa ei alkuun rajoitettu opiskelijoiden kulkua tehtaan tiloihin, ja Jari muistaa, kuinka he tutustuessaan uuteen kouluunsa päätyivät vahingossa keskelle uunisalien teollista maailmaa. Opiskelijoilla oli myös tapana käydä hakemassa tuotannossa hylättyjä keramiikka-astioita tehtaan pihan jäteastiakasasta – kunnes pääsy alueelle estettiin. Taikin opiskelijakulttuurista Jari muistaa erityisesti epävirallista alkoholinmyyntiä harjoittaneen opiskelijakahvila Kipsarin sekä vauhdikkaat opiskelijabileet.

Opintojen jälkeen Jari palasi Taikkiin mm. opettamaan esitystekniikkaa ja vetämään yrittäjäkursseja täydennyskoulutuskeskuksessa. Vuonna 1997 napanuora Arabiaan katkesi, kun hän päätti nojata omiin oppeihinsa ja keskittyä päätoimisesti suunnittelutoimistoonsa Sisustusarkkitehdit Gullstén & Inkinen Oy, jonka he olivat Hannan kanssa perustaneet jo opintojensa aikana.

Kymmenen vuotta myöhemmin Jari palasi kolmannen kerran Arabiaan – tällä kertaa konsultoimaan rakennusten elinvoimaisuuden parantamisesta. Kiihtyvän ilmastokriisin maailmassa hän painottaa korjausrakentamisen tärkeyttä ja rakennusten käyttötarkoitusten huolellista harkintaa.

ALEKSI BARDY (s. 1970)

Kun Aleksi Bardy pääsi vuonna 1994 viidennellä yrittämällä sisään Taikin elokuvataiteen laitokselle, sen tilat sijaitsivat vielä Pursimiehenkadulla. Arabiassa järjestettiin perusopinnot väriopista ruotsiin, ja lisäksi Aleksin tehtävät ylioppilaskunta TOKYOn puheenjohtajana toivat hänet usein kampukselle. Tuolloin TOKYOn tavoitteena oli muun muassa nostaa ylioppilaskunnan aktiivisuutta. Myös Kipsari päätettiin muuttaa salakapakasta hygieniapassin ja anniskeluoikeudet omaavaksi lailliseksi toimijaksi.

Arabiassa Aleksi oli mukana tekemässä Lumen luonti -dokumenttia, joka kuvasi Lume-keskuksen rakentumista. Elokuvataiteen laitos muutti näihin uusiin tiloihin vuonna 2000 – samana vuonna kuin Aleksi valmistui. Myöhemmin, vuosina 2013–2017, kun Aalto-yliopisto oli jo yhdistynyt, hän toimi Arabiassa elokuva- ja televisiotuotannon professorina. Vuonna 2017 Aleksi pääsi siis näkemään laitoksen Arabiakauden toisenkin päädyn, kun toiminta siirtyi Otaniemeen.

90-luvun lopulla opetuksen resurssit olivat niukat, joten töitä ja projekteja tehtiin paljon koulun ohella. Lopputyönään Aleksi teki käsikirjoituksen Levottomat-elokuvaan, joka oli myös ohjaaja Aku Louhimiehen ja leikkaaja Samu Heikkilän lopputyö. Pian valmistuttuaan Aleksi oli mukana perustamassa Helsinki Filmiä. Hän nauraakin: hän lähti opiskelemaan dokumenttielokuvaa, valmistui käsikirjoittajaksi ja ryhtyi tuottajaksi. Nyt, yli 20 vuotta myöhemmin, hän on jättänyt yhtiön ja on jälleen uusien ja jännittävien muutosten äärellä.

PIIA KETO (s. 1978)

Alkujaan Verlan kylästä kotoisin oleva kuvittaja ja suunnittelija Piia Keto aloitti tekstiilisuunnittelun opinnot Taikissa vuonna 2001. Arabia oli hänelle kuin ikkuna maailmaan – luovuuden ja yhteisöllisyyden paikka, josta ei aina malttanut pysyä poissa edes öisin, jolloin vartijoilta piilouduttiin kangaspakkojen väliin. Opintojen loppupuolella perustettu vaatemerkki Kaksitvå työllisti Piiaa ja hänen kollegaansa Marjo Maininkia lähes kymmenen vuoden ajan.

Kun 2013 Piia valittiin kuvittamaan Arabian Piilopaikka-astiastoa, hän koki erityisen hienona, että sai jatkaa itselleen rakkaan korttelin historiaa. Kuvituksesta välittyy hänen tyylilleen ominainen viivapiirroksin esitetty luontomystiikka. Varttuminen luonnon keskellä ja lapsuuden jännittävät tarinat ovat jääneet ruokkimaan hänen mielikuvitustaan.

Sittemmin Piia on järjestänyt suosittuja mukipajoja, joissa osallistujat pääsevät luomaan omaa taidettaan valmiiden siirtokuvien pohjalta. Pajoissa tärkeintä hänelle on ihmisten kohtaaminen sekä osallistujille syntyvä hyvä mieli ja onnistumisen kokemukset.

Reiluus ja yhteisöllisyys ovat Piialle erottamaton osa kaikkea tekemistä. Hän korostaa suunnittelijan vapautta kieltäytyä töistä, jotka kokee vastuuttomiksi. Piia uskoo, että mikrotason teoilla on merkitystä – kun mikroviestejä kertyy tarpeeksi eri suunnista, niistä muodostuu trendejä, joihin ihmiset alkavat kiinnittää huomiota.

BESS LAUNIMO (s. 1993)

Laulaja Bess aloitti opintonsa Arabiassa vuonna 2012 päästyään toisella yrittämällä sisään Pop & Jazz Konservatorioon. Hän kuvaa opiskeluajan olleen hänen ”ruma ankanpoikais” -vaiheensa: tyylillinen identiteetti oli vielä hakusessa, ja kiinnostus suuntautui yhtä lailla heviin, jazziin, poppiin, R&B:hen kuin dub-reggaehenkin. Hän haki paikkaansa musiikin kentällä eikä aina tiennyt, mitä koulussa odotettiin – tai mitä itse halusi.

Opintojen lopussa, syksyllä 2015, Bess oli jo valmis jättämään musiikin. Hän mietti, että olisi helpompaa tehdä sellaista työtä, joka ei seuraisi kotiin päivän päätteeksi. Kunnes tammikuussa 2016 hän kohtasi tuottaja Nopsajalan, mikä oli alku hänen artistinuralleen.

Vuosien varrella Bess on ymmärtänyt, että kaikki hänen erilaiset musiikilliset kerroksensa ovat osa häntä ja ansaitsevat tulla nähdyiksi. Hän on oppinut luottamaan elämään ja siihen, että oikeat asiat ja ihmiset tulevat kohdalle, kun aika on. “Maailmankaikkeus ei toimi sua vastaan, vaan sun kanssa”, Bess muistuttaa. Tätä viestiä hän on myöhemmin jakanut myös opiskelijoille kouluvierailuillaan Arabiassa.

Kaoottisuudesta huolimatta Bessillä on lämpimiä muistoja opiskeluajoistaan, ja Arabia on hänelle monin tavoin rakas paikka. Kun hän palasi kortteliin syksyllä 2024 osallistuessaan Tanssii tähtien kanssa -ohjelmaan, se tuntui yhtä aikaa ympyrän sulkeutumiselta ja uuden alulta.

MIKKO HÖÖK (s. 1989)

Mikko ehti hakea Metropolian 3D-linjalle useita kertoja, ennen kuin vuonna 2018 alkanut uusi XR Design -tutkinto-ohjelma avasi oven opiskeluun. Kaksi ensimmäistä vuotta Arabiassa olivat täynnä intensiivistä opiskelua, ja Mikon motivaatio oli korkealla – kunnes korona iski. Kotona opiskelun haasteiden lisäksi häntä lannisti ajatus siitä, ettei ulkomaanharjoittelu, josta hän oli haaveillut, todennäköisesti toteutuisi.

Uusi suunta löytyi, kun kesälle 2020 avautui työharjoittelupaikka Metropolian yhteydessä toimivasta Helsinki XR Centeristä. Mikko ja hänen opiskelukaverinsa olivat keskuksen kaksi ensimmäistä työharjoittelijaa, ja heidän tehtävänään oli suunnitella ja toteuttaa HXRC:lle oma virtuaalinen tapahtumatila korona-ajan hengessä.

Jälkikäteen Mikko on erittäin tyytyväinen, että tarttui juuri HXRC:n harjoitteluun. Toinen harjoittelujakso johti vakituiseen työhön, ja sen jälkeen työnkuva on nopeasti muuttunut asiantuntija- ja esihenkilötehtäviin. Vaikka konkreettinen XR-tekeminen on jäänyt vähemmälle, Mikko ruokkii luovuuttaan vapaa-ajallaan maalaten, piirtäen, nikkaroiden sekä tuottaen musiikkia, 3D-grafiikkaa ja liikkuvaa kuvaa.

XR-ala kehittyy jatkuvasti, ja juuri se pitää Mikon mielen virkeänä. Harjoittelijoille hän puhuu avoimesti esimerkiksi huijarisyndroomasta ja muistuttaa, että lähes kaikki kokevat sen. Kaikkea ei tarvitse tietää, vaan kiinnostus ja innokkuus ratkaisevat. Mikko korostaa, että luova työ tarvitsee ympärilleen mukavan ja vapautta tukevan ilmapiirin.

HEINI RIITAHUHTA (s. 1975)

Keramiikkataiteilija Heini Riitahuhta tunnetaan erityisesti värikkään yksityiskohtaisista ja kerroksellisista heksagon-teoksistaan. Hänen kädenjälkensä näkyy myös Arabian Runo- ja Huvila-astiasarjoissa.

Heini saapui Arabian tehtaan taideosastolle harjoittelijaksi vuonna 1998. Työskentely tehdasympäristössä oli hänelle ainutlaatuinen oppikoulu: yhteys käytännön työhön ja perinteeseen oli suora. Arabiassa Heini suoritti myös maisterinopinnot Taideteollisessa korkeakoulussa ja valmistui vuonna 2002.

Vuonna 2003 Heini oli mukana perustamassa itsenäistä Arabian taideosastoyhdistystä, jonka työtilat sijaitsevat taideosaston alkuperäisissä tiloissa Arabia 135 -korttelin ylimmässä kerroksessa. Taideosastoyhdistyksen rinnakkaiselo tehtaan kanssa jatkui tiiviinä aina tehtaan sulkemiseen saakka vuonna 2016. Nykyään Heini näkee yhdistyksen roolin erityisen tärkeänä sen kantaessa eteenpäin Arabiassa syntynyttä arvokasta osaamista ja perinnettä.

Heini arvostaa yhdistyksessä erityisesti sitä, miten se on ammatillinen kollektiivi yksilöitä, joiden erilaisuus on rikkaus. Esimerkkinä tästä on yhdistyksen koko jäsenistön yhteisteoksena toteutettu Sirahviportti, joka valmistui keväällä 2025 Arabiaan. Heini on iloinen tavasta, jolla kortteli on kehittymässä uuteen suuntaan säilyttäen samalla tilojen vanhaa kerrostunutta historiaa.